blogipäivitys 2.0

...Jatkuu 

Passatin ovet naarmuilla ja sain kunnian jatkaa hiomista. sitten kahvat pois ja kitattiin, hiottii, ja lopuksi olin mukana suojaamassa sitä 

Pikku blogipäivitys

Työharjoittelu 

Ja heti GTI Golffin kimppuu josta hiosin konepellin kiveniskut pois ja irrotin toisen lokasuojan. Sitten tommin kanssa kittailin konellin loput jäljet. sittensuojattiin ja joku laittoin epoxin tai sitten hapot ja maalasi pois. PS tekstin ja kuvien laitto on yhtä HEL****IÄ kun ne pomppii minne tahtoo. JATKUU...

Vollen korirakenteet

Mahdollinen Törmäys (S80)

Mahdollisen törmäyksen yhteydessä eri materiaalit toimivat yhdessä voimien vastaanottamisessa ja jakamisessa parhaalla mahdollisella tavalla

törmäysvoimien vaikutusten minimoimiseksi.

Törmäyksessä, jossa auton keula muuttaa muotoaan, antaa poikittain asennettu ja kompakti moottori enemmän tilaa energiaa sitovalle muodon-

muutokselle. Tämä lisää turvallisuutta, koska matkustajiin kohdistuvat pienemmät voimat ja koska vaara tunkeutumisesta matkustamotilaan vähe-

nee.

Ns. törmäyskotelo on hydromuovattu, työnnetty sivupalkkiin ja hitsattu MAG-hitsauksella siten, että autoa ei tarvitse asettaa oikaisupenkkiin, jotta

vaihto voidaan tehdä oikealla tavalla

XC60 

Korirakenne on peräisin mallista V70 (07-), mutta sitä on parannettu ja jotkut osat on suunniteltu täysin uusiksi. Etuosa Volvon patentoidulla etutör-

mäysrakenteella muistuttaa XC70:n (08-) etuosaa A-pilarin etupuolella.
Kylkiosa ja kaikki vahvikkeet ovat täysin uusia ja takaosassa on samantapaiset osat kuin XC70:ssä (08-).

Korin vääntöjäykkyyttä on parannettu XC60:ssä 15 % verrattuna malliin XC70 (08-).

Mahdollisen törmäyksen yhteydessä eri materiaalit toimivat yhdessä voimien vastaanottamisessa ja jakamisessa parhaalla mahdollisella tavalla

törmäysvoimien vaikutusten minimoimiseksi.

Törmäyksessä, jossa auton keula muuttaa muotoaan, antaa poikittain asennettu ja kompakti moottori enemmän tilaa energiaa sitovalle muodon-

muutokselle. Tämä lisää turvallisuutta, koska matkustajiin kohdistuvat pienemmät voimat ja koska vaara tunkeutumisesta matkustamotilaan

vähenee.

Törmäyspalkki XC60

XC60:ssä on törmäyspalkki, koska autolla on korkea maavara.
Törmäyspalkin tarkoitus on minimoida vastaantulevan auton matkustajien loukkaantuminen mahdollisessa törmäyksessä

S & V 60

Korin rakenne perustuu pitkälti malliin S80 (07-), johon verrattuna tärkeimmät erot ovat:

•Etusivupalkkeja on lyhennetty 30 mm törmäyskotelossa.

•Keskiosaa on lyhennetty 60 mm, jolloin takasivupalkit ja taka-akselin kiinnitys siirtyvät yhtä paljon eteenpäin

•Sivupalkkeja on takareunasta lyhennetty 125 mm

Päällirakenne on pääasiassa täysin uusi ja sisältää enemmän high-strength-teräksestä valmistettuja osia paremman vääntöjäykkyyden ja

törmäyskestävyyden saavuttamiseksi.
Korin vääntöjäykkyys on 20,6 kNm/aste.

S60:n turvallisuuden parantamiseksi ja painon keventämiseksi osia on valmistettu enemmän UHSS-teräksestä. Sekä A-pilarin sisä- että ulko-osa

on valmistettu UHSS:stä (booriteräs), jolloin siitä voidaan tehdä kapeampi ja näkyvyys paranee.
A- ja B-pilari on liitetty yhteen laserhitsauksella samaan tapaan kuin XC60:n B-pilari. Näin tasataan pistekuormitusta törmäyksessä ja vähennetään

säröilyvaaraa. Hitsauksessa tai vaihdossa näitä osia ei siksi saa pistehitsata, vaan ne täytyy MAG-hitsata.

 Volvo on aina pyrkinyt olemaan edelläkävijä turvallisuusajattelussa. 

Maalauskoulutus

Maalauskoulutus

Kauan odotetu maalauskulutus oli sitten tänäänja hyvä olkin. Aika meni melko reippas samalla oppien paljon uutta

Kuvia päivän varrelta:

Konepellin hiontaa

 Väriä puskuriin

lakkesta viedon pätkä

Kiva päivä oli kiitokset Standoxin kavereille ja Provärin anssille !

Ruostevaurion estäminen ja Alkavan pienen ruostevaurion korjaaminen (korvaus)

Ruostevaurion estäminen

Paras tapa ehkäistä ruostevaurioita on korjata pienet kiveniskemät heti tipalla paikkamaalia ennen ruostumisen alkamista ja huolehtia alustan ruostesuojauksesta riittävän säännöllisellä ruostesuojauskäsittelyllä. Maalipinnan suojaksi kannattaa tehdä huolellinen pesu ja vahaus riittävän usein. Pakkanen "kuluttaa" useimmat vahat pois talven aikana, koska ne sisältävät vettä joka jäätyessään rikkoo vahan rakenteen.

Alkavan pienen ruostevaurion korjaaminen

Ruostevaurion korjaaminen on sitä helpompaa, mitä aiemmassa vaiheessa se huomataan. Esimerkiksi pienestä kiveniskemästä liikkeelle lähtenyt ruostuminen konepellissä on helpointa korjata heti kun virhe huomataan, eikä ruoste ole ehtinyt edetä syvemmälle peltiin.


Raaputa ruoste pois puukon kärjellä varoen vahingoittamasta ympäröivää ehjää maalipintaa. Voit mahdollisuuksien mukaan käyttää ruosteen poistamiseen myös koneellisia menetelmiä mutta niiden kanssa tulee olla hyvin varovainen - jos vahingoitat ehjää maalipintaa, kyseisestä kohdasta alkaa luultavasti uusi ruostevaurio.


Kun olet saanut ruosteen poistettua, paikkaa puhdistettu pelti tipalla paikkamaalia. Isommissa vaurioissa on hyvä käyttää pohjamaalia tai ruosteenestomaalia paikkamaalin alla.

Lommo suoraksi maalia rikkomatta. (korvaus)

Pienen lommon takia tuntuu turhalta ryhtyä hiomaan maalatusta pinnasta peltiä esiin vain siksi, että siinä on pari pientä vasaraniskua vaatinut lommo. Oikealla ammattitaidolla tällainen vaurio voidaan korjata maalipintaa rikkomatta.

Varsinkin automarkettien pysäköintialueilla tapahtuu turhan usein niin, että auton ovi pääsee ponnahtamaan auki ja kopsahtaa viereisen auton kylkeen. Usein käy niin, että tekijä ei edes huomaa saaneensa naapuriautoon ikävän näköisen lommon. Vähintään yhtä usein käy niin, että tekijä vain vilkaisee vaivihkaa ympärilleen, pakkaa tavaransa autoon ja ajaa kylmän rauhallisesti pois.Lommoutuneen auton kuljettajakaan ei välttämättä heti huomaa, että autoon on tullut vaurio. Ja vaikka huomaisikin, mitään muuta ei yleensä ole tehtävissä kuin kiroilla itsekseen.


Ikävästi peilaava lommo auton kyljessä on kaikin puolin hankala vaurio. Perinteisin menetelmin korjattaessa taitava peltiseppä saa kyllä taottua lommon suoraksi, mutta maalipinta kärsii.Vaurioituneesta kohdasta hiotaan paljas pelti näkyviin, ja hionnan jälkeen pinnan suoruus varmistetaan tarvittaessa pakkelilla. Sitten ruiskutetaan pohjamaali, taas hiotaan, ruiskutetaan pintaväri ja sen jälkeen pintalakka. Sitten vain toivotaan, että korjattu kohta näyttäisi samalta kuin ympäristö.


Yleensä korjattu kohta näyttää erilaiselta kuin alkuperäinen maalipinta. Varsinkin metallivärien kohdalla käy usein niin, että väri saattaa joltain suunnalta näyttää aivan oikealta, mutta toiselta suunnalta katsottaessa väri näyttääkin aivan erilaiselta. Syy tähän on yleensä metallihohtovärien sisältämissä metallihiukkasissa. Vaikka väri olisi aivan samanlaista kuin alkuperäinen, jo ruiskutussuunnan poikkeaminen alkuperäisestä saa värin heijastamaan valoa eri tavoin.


Ongelmana on myös, että pienenkin vaurion takia joudutaan usein maalaamaan varsin suuri alue. Maalaukselle pitää saada luonteva rajakohta, ja pahimmillaan kynnen kokoisen lommon takia joudutaan maalaamaan ovi ikkunalinjasta alaspäin.

Maalin oltava ehjä

Mikäli maalipintaan on tullut teräväreunainen vaurio, josta pintamaali on murtunut, mitään muuta kunnollista korjaustapaa ei ole. Mutta jos lommo on reunoiltaan loiva, eikä maalikerros ole irronnut pellistä, voidaan käyttää edullisempaa korjaustapaa.


Espoolainen AutoDent Oy on jo useamman vuoden tarjonnut palvelua, jossa taitavat ”kikkamiehet” oikaisevat lommot niin, että maalipinta säilyy ehjänä. Palvelua käyttävät erityisesti autoliikkeet, jotka oikaisuttavat vaihtoautojen lommoja. Sekä kustannusten että ajan säästö on melkoinen, kun autoa ei tarvitse viedä peltipajalle ja maalaukseen.


Kaikkiin vaurioihin maalipinnan ehjänä säilyttävä oikaisumenetelmä ei kuitenkaan sovellu. Jos maalipintaan on tullut vaurio, esimerkiksi halkeama, tai maali on irronnut pellistä, vaurio on korjattava perinteisellä menetelmällä. Samoin jos vaurio on umpinaisessa kotelorakenteessa tai esimerkiksi oven tai luukun reunuksessa.


Pyysimme AutoDentin ammattilaisia tulemaan vilkaisemaan paria vauriota. Osakkaat Ari Heinonen ja Kalle Mäkkeli tulivat Tuulilasin autotalliin, jossa esittelimme heille aikaansaannoksiamme.


Kestotesti-Insigniassa (TL 4/2010) oli lommoja takaluukun yläreunassa. Ammattilaiset totesivat heti, että ei onnistu. Takaluukun yläreunan painuma oli kohdassa, jossa oli kolminkertainen pelti. Pintapelti oli taivutettu sisäosan reunan ympäri.

Päästävä oikaisemaan takapuolelta

Oikaisussa on oleellista, että lommoa päästään painamaan suoraksi suoraan yhdenkertaisen pellin takapuolelta. Niinpä Insignian takaluukun lommojen oikaiseminen oli jätettävä peltisepän tehtäväksi.Sen sijaan toinen esimerkkimme soveltui paremmin ”pehmeän tekniikan” oikaisuun. Vuoden 2000 mallisen Toyota Avensiksen oikeassa etulokasuojassa oli suurikokoinen mutta loivareunainen lommo. Seurasimme sen oikaisemista.


Ensiksi Kalle Mäkkeli nouti autostaan golfmailapussilta näyttävän kassin. Mailat olivat kuitenkin poikkeuksellisen näköisiä, lavan tilalla oli yleensä vain pieni pyöreä pää. Seuraavaksi hän irrotti sisälokasuojan ulkoreunan kiinnikeklipsejä saadakseen oikaisuraudat lokasuojan sisäpuolelle.


Muutaman painalluksen jälkeen iso ja ruma lommo oli jo pienentynyt tuntuvasti. Hyvin pian lommo häipyi jo kokonaan näkyvistä, mutta valon kanssa peilaamalla näkyi vielä, että lokasuoja ei ollut uuden veroinen.


Kalle Mäkkeli piti taukoa, ja vieressä seurannut Ari Heinonen jatkoi oikaisua. Hän paineli lommokohtaa alapuolelta pyöreäpäisellä raudalla, ja välillä hän naputti varovasti lommokohtaa muovipintaisella pyöreäpäisellä tuurnalla ja pienellä vasaralla. Kaverukset touhusivat lommon parissa vuoron perään, kunnes mitään oikaistavaa ei enää ollut.


Lopputulos oli uskomaton. Ruma lommo oli häipynyt täysin. Loistevalaisimien kuvajaisia kiiltävästä lokasuojan pinnasta tarkastelemallakaan ei enää pystynyt sanomaan, missä lommo oli ollut.

Ammattitaito ja kokemus välttämättömiä

Sanotaan että vasaralla lyöminen ei maksa paljon, mutta se, että tietää miten ja mihin lyö, maksaakin jo enemmän. Lommojen oikaisemiseen tarvittavan taidon hankkiminen ei käy hetkessä. Heinonen ja Mäkkeli totesivat, että homman opettelemiseen on mennyt vuosia. Alussa kuulemma meinasi jo usko loppua.


Ulkopuolisesta näyttää, että homma sujuu helposti, lommo oikenee muutamassa minuutissa. Helppoahan se onkin, kunhan homman osaa. Osaajia vain ei ole kovin paljon.


Pienen lommon oikaisemisesta perittävä 99 euroa tuntuu aluksi kovalta hinnalta 10–15 minuutin työstä, mutta eihän työ kuitenkaan etene niin suoraviivaisesti, että tuntipalkaksi tulisi 400–500 euroa.


Usein on verhouksia tai muita paikkoja hieman purettava, ja oikaisurautojen saaminen vaikkapa ikkunan raosta lommon kohdalle vaatii sekin aikaa ja kärsivällisyyttä.


Avensiksen lommo oli jo lähellä menetelmän rajoja, sopivimpia ovat kynnen kokoiset, naapuriauton ovella tehdyt kolhut. Avensiksen vaurio edusti jo hintaluokkaa 159 euroa.


Kaskovakuutuksessa pienin omavastuu on yleensä 151 euroa. Lisäksi bonusten laskeminen 20 prosentilla nostaa kolhun oikaisemisen kokonaishintaa jo kipurajan yli. Tärkein asia on kuitenkin värin säilyminen ennallaan. Siksi lommo kannattaa oikaista maalia rikkomatta, jos se vain on mahdollista.


Lähde: Tuulilasi.fi

Pikaopas automaalaukseen

Pohjatöiden aloitus

Auton pohjatöiden tekeminen aloitetaan aina pintojen pesusta. Pohjatöitä
edeltävää pesua ei saa tehdä pesuaineilla jotka sisältävät joko vahaa
(sisältävät sitten myös yleensä silikonia) tai ovat petrolipohjaisia liuottimia (esim.
lakkabensiinit ”tärpätit” jotka voivat jättää pinnalle ohuen rasvakalvon).
Pääasiallisena puhdistus keinona voidaan pitää alueen pesua rasvan- ja
silikoninpoisto aineella. Tämä on siis hyvä suorittaa pohjustus töiden alussa
jolloin vältytään rasvan/silikonin aiheuttamilta hankaluuksilta myöhemmissä
työvaiheissa.
Silikoninpoistoaineen levitys suoritetaan joko kostutetulla kankaalla tai
ruiskutetaan pintaan painepullolla ja pyyhitään pois. Perusteellisen
puhdistuksen jälkeen käydään läpi vauriot, lommot ja ruosteet yms.
Vauriokohdat kannattaa merkata pintaan esim. pyöräyttämällä hiomapaperilla
jälkeä tai vesiliukoisella tussilla ruksaamalla oikaisua vaativan painauman
kohdalta jolloin kaikki on helposti nähtävillä tarkastelun jälkeen eikä jää
huomaamatta pohjia työstettäessä.
Pohjatyöt ovat aina maalauksen tärkein vaihe sillä maali ei koskaan peitä
huonosti tehtyjä pohjia vaan tuo aina esille pohjustustöiden virheet.

HIOMAPAPERIEN VALINTA

Hiomapapereiden käytössä on aina muistettava että aiempaa hionta jälkeä
loivennettaessa seuraavassa paperissa ei saa olla yli P100 heittoa jos seuraava
paperi ylittää tämän sen karkeus ei riitä leikkaamaan aiempaa naarmua ja
maalin kuivuessa viimeistään hiontajäljet tulevat näkyviin.
Valittaessa mitä karkeutta aikoo käyttää on hyvä käyttää tätä jakoa:

Karkea hionta. suuret kittaukset: P80 ja P120
Kitin hionta: P120, P150, P 180 ja P240
Hienohionta: P240,P320, P360-800 (hiontapohjamaali peittää P320 jäljen).
Täytemaalihionta: P400-800  (normaalisti ennen maalausta P500 jos
hopea väri suosittelen P600 viimeistely hiontaa ennen maalausta).
Mattahionta ja valumien hionta: P800-1500
Hiontavilla (karhunkieli): Pintojen karhennukseen ja mattaukseen.
Punainen on karkeampi kuin harmaa. Punaisella karhennetaan pinnat
ennen hiontaväriä ja harmaalla viimeistellään hiontaväri ennen
pintaväriä.

Kun loivennat vanhoja maalirajoja niin loivennus on silloin hyvä kun sormiin ei 

tunnu minkäänlaista nousua rajojen vaihtuessa. 

Jos olet epävarma tai on hankala kokeilla onko loivennus tarpeeksi sileä niin 

laita sormien ja pinnan väliin vaikka muovipussi tai paperinpala tms. jolloin 

kokeilu helpottuu.

Kittaus

Kittauksen perussääntönä voidaan pitää että kitti levitetään aina mielellään 

vasten metallia tai oman harkinnan mukaan hyvin karhennetulle vanhalle täysin 

kovettuneelle maalipinnalle. 

Käytä maalin karhennukseen ja/tai poistoon karkeudeltaan P80 tai P120 

hiomapaperia hyvän tartuntapinnan takaamiseksi. Jos käytät P80 jälkeä jolle 

levität kitin niin se täytyy suorittaa siten että rajaat kitin levityksen ainoastaan 

paljaalle metallille ja hiot sitten P120 paperilla ekan satsin suoraksi jolloin 

korjauskohdan ja ehjän maalipinnan siirtymäraja eivät tule näkyviin 

pintamaalissa. Kun jatkat tämän jälkeen kitin levitystä ja hiontaa P120 paperilla 

ei siirtymärajasta tule liian karkea. (Halutessasi voit käyttää myös P120 sijasta 

P150:stä paperia siirtymärajan loivennukseen).

Kitti täytyy valita kohteen vaurion mukaan tässä lyhyt luettelo kuvan saamiseksi 

mikä kitti kannattaa valita kyseiseen operaatioon. 

Lasikuitukitti: Täyttökitti syville painaumille ja kohdille jotka tarvitsevat
tukea. Voidaan käyttää jopa reikien paikkaukseen, tulee kuitenkin
viimeistellä esim. polyesterikitillä
Aluminisoitu kitti: Täyttökitti isoille vaurioalueille. Kestää hyvin
lämpötilanvaihteluita hyvän lämmönjohtokykynsä ansiosta ja soveltuu
myös pinnoille jotka kuumenemisen lisäksi altistuvat tärinälle.
Yleiskitti:: Perus kitti, hyvä tarttuvuus, levitettävyys ja helppo hionta
kuuluvat perus ominaisuuksiin.
Soft.kitti:: Pienien kolojen ja naarmujen peittämiseen, soveltuu
erinomaisesti käsin suoritettavaan hiontaan.

Ruiskukitti:Voidaan ruiskuttaa joko karhennetulle täysin kuivuneelle
maalipinnalle tai suoraan pellille, ruiskukitti on erittäin hyvin täyttävää

POHJAMAALAUS

Pohjamaalauksesta käytetään myös nimitystä ruosteenestomaalaus. 

Pohjamaalin päälle ei ruiskuteta suoraan pintamaalia vaan pohjamaali 

eristetään aina hiontamaalilla tai märkää-märälle välimaalilla ellei sitten 

kyseessä ole täyttävä pohjamaali esim. Mipa WBS 1K-Grundierfiller tai Mipa 

2K-Yleispohjamaali

Pohjamaali ruiskutetaan ohuelti ja tasaisesti estämään korroosiota. Pohjamaali 

ruiskutetaan aina 1-2 kierrosta märkänä ettei pinta jää kuivaksi ja karkeaksi 

koska silloin lopputuloksena on hauras pinta. 

Pohjamaalaa aina kaikki paljaat metallipinnat. 

Pienempiin ja miksei hieman isompiinkin alueisiin voi hyvin käyttää pohjamaali 

sprayta helpon ja nopean käytettävyytensä takia. Tässä pari esimerkiksi 

Rapidprimer spray tai täyttävä hiontapohjamaali hyvällä ruostesuojalla 

rapidfillerspray.

Pohjamaalattavissa pinnoissa on eroja joten tässä muutama esimerkki mikä 

kannattaa valita mihinkin käyttöön: 

Happopohjamaali:  Lasikuitupinnoille sekä ihan yleispohjamaaliksi, takaahyvän korroosion eston ja tartuntapinnan

Epoksipohjamaali: Tarttuu hyvin kaikille metallipinnoille, sinkityt pinnat, 

alumiini, rauta sekä teräs.

Mipa 2K-plastic-grundiefiller: muovi pinnoille. Huomaa että tuote on 

täyttävä pohjamaali ja voidaan käyttää myös märkää-märälle tekniikalla.

 HIONTAPOHJAMAALI 

Hiontapohjamaalin tarkoitus on viimeistellä pinta täydelliseksi ennen pintavärin 

ruiskutusta. 

Hiontapohjamaali täyttää hiontajäljet, pienet huokoset, loivennetut rajat ja 

puolestaan estää kosteutta pääsemästä pintaan ja parantaa maalikerrosten 

tarttuvuutta. 

MUOVIOSIA KÄSITELTÄESSÄ MUISTA AINA MUOVITARTUNTA ENNEN 

HIONTAPOHJAMAALIA.

Hiontapohjamaalin ruiskutukseen on hyvä käyttää 1.5-2.0 mm suutinkokoa ja n. 

2 barin painetta. Ruiskuta 1-3 kierrosta tasapaksuina märkinä kerroksina niin 

että koko kitattu/pohjamaalattu alue peittyy reunoja myöten jolloin saadaan 

varmasti peitettyä myös karkeampi hiontajälki. Aloita ruiskutus niin että jokainen 

kerta menee hieman edellistä ruiskutus pintaa pidemmälle jolloin estetään 

korkean rajan muodostuminen. Muista aina tuotekohtaiset haihdutusajat 

kierrosten välissä! 

Älä koskaan teippaa suoraa rajaa mihin haluat hiontavärin loppuvan sillä se 

vaikeuttaa pinnan tasoitusta hiottaessa. Jos tilan ahtauden tms. takia on 

vedettävä suora raja johonkin kohtaan on se hyvä tehdä lokasuoja välinauhalla 

jolloin saadaan paremmin pehmennettyä raja kuin maalarinteippiä käyttämällä.

Suojaus

Suojauksen perussääntönä voidaan pitää sitä että vältä aina suoria teippaus-rajoja lähellä maali linjoja

Käytä hiontapohjamaalin kanssa mikäli tarpeen vetää suoria rajoja aina 

lokasuojan välinauhaa jolloin se loiventaa rajaa. 

Jätä maalirajoja varten suojauspaperi niin että käännät paperin kaksin kerroin ja 

teippaat sen vain reunoilta kiinni muodostaen keskelle ”pussin” jolloin 

maalisumu pääsee tunkeutumaan myös pidemmälle ja estää suoran korkean 

rajan muodostumisen. Jos häivytät aluetta on hyvä teipata kevyesti tällainen 

pussi ulompiin suojauspapereihin kiinni jolloin se on helppo poistaa tieltä 

häivytystä tehtäessä.

Käännä paperi itseään vasten ja teippaa kiinni. Kiinnitä paperi reunoilta niin että paperi
ei ole kireällä vaan käännetty osa muodostaa pussin ja mahdollistaa pehmeämmän rajan.